Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Huhtikuun 1. viiva tämä hetki. 21mm yhteensä. Eilen osui tähän 2mm rankkasade. Neljän kilometrin päässä olevalle lohkolleni tulikin sitten 30mm. Se teki sinne enemmän kuin kutaa. Nyt vaan pitäisi keksiä, mitä tähän pääpaikalle pitäisi tehdä, että päästäisiin uusille kymmenluvuille. Lajin vaikeus jaksaa ihmetyttää.
Ainakin Hardin säiliön materiaali on sellainen, että gramma-aineet ei pelkällä huuhtelulla lähde. Sitten kun on rypsille menossa joku Fusilade tai vastaava öljypohjainen emulsio niin se liuottaa ne gramma-aineen jämät irti siitä muovista.
Ite oon aina kun vaihtuu vilja -> rypsi tai päinvastoin, huuhtonut ensin parilla vedellä, sitten pessyt jollain Tehopesulla tai vastaavalla, ja perään 2-3 huuhteluvettä. Jos on ruiskussa filleri niin sen kiertoon jää helposti ainetta, pitää muistaa joka vedellä käännellä kaikki hanat joka asentoon. Vähän työlästä ja aikaa vievää, mutta ei ole ainkaan toistaiseksi mitään kämmiä noiden herkkien kasvien kanssa käynyt. Kopkop...
Hyvin oikeaoppisesti tehty.
Suorakylvö- ja kevytmuokkauspelloissa fosforia rikastuu pintamaahan, joten olisi hyvä kyntää nekin pellot 5-6 vuoden välein, näin myös rikkoutuu se kova antura mikä muodostuu jatkuvasti suorakylvettävälle tai kevytmuokatulle pellolle. Oman kokemuksen mukaan tuo kyntö silloin tällöin selvästi nostaa satoa.
Loimaan suorakylvöpioneeri sanoi, että seitsemän vuotta kestää maan sopeutuminen suorakylvöön. Sen jälkeen tulee 5-6 tonnin satotasoa säännöllisesti.
Heh, heh – kyllähän se pioneeri nyt viestin murjasi, itsekin meinaa vielä minuuttien päästä nauruun tukehtua. Mutta pioneerithan ovat niitä pahimpia..
Jotenkin en usko, että tilanne tästä enää kauheasti paranee, saatikka huononee. Kolme vuotta on nyt takana isommalla pinta-alalla ja mitään sen kummempia siirtymävaiheita tässä ei ole ollut. Tuntuu samantyyppiseltä kuin 90-luvulla oli kultivointi. Siitäkin sanottiin, että kestää muutaman vuoden, kun maa tottuu jne. Aloitin kultivoinnit 2002 ja homma lähti kerrasta putkeen. Samalta tuntuu suorakylvö, kun koneessa vaan on kaksoiskiekko ja riittävästi vannaspainetta. En ole huomannut, että satotasoissa olisi mitään ratkaisevaa eroa eri menetelmien välillä. Suorakylvö kuitenkin helpottaa omia hommia suunnattomasti, kun aikaa säästyy, eikä maat pääse kuivahtamaan ennen aikojaan. Rikkojen kanssa joutuu arpomaan enemmän, kun pitää päättää ruiskuttaako keväällä jotain ennen kylvöä vai siirtääkö sen normiaikaan. Joillain lohkoilla on rikkapaineita ja toisilla ei.
Oisko nyt 6vrk siitä ku feniks, vähä vitamiinii ja moddus evoo herneelle. Se mikä huoletti, gramma aineet. Vaikka lioitettu ja puhtaalla vedetty tyhjäksi, niin oisko 15 ensimäisiä metrejä just klassikko tommosii miltei täys vioitettu kunnes ei mitään. Herkkää se on, tai gramma aineet hyvinkin myrkyllisiä. Varsinaiset pellot ei vioituneet ja ei eroo nytten vielä ruiskutettu vs ilman, ehkä ne rikat lakkas kasvamasta, ehkä ei, ei vielä ainakaan kuoleet.
Ja n20mm sade ei nyt vuorokausi sen jälkeen näy savessa juuri mitenkä, niin kuiva se pinta ja kuurotaista niin se imi kaiken.
Pieni lenkki Suomen niemee kun rauta ja petroolia tapahtumassa kävin, on hyviä muttä myös ei niin hyviä niin syyskylvöksiä kuin kevätkylvöksii
Palkokasvit on herkkiä. Takavuosina rypsissä oli aina ensimmäinen 10m enemmän tai vähemmän kärsinyttä, pesi ruiskua miten paljon tahansa. Jostain sitä karstaa vaan lähti irti, kun ruiskutus alkoi.
Tähkälle tulleiden syysvehnien kitukasvuisuus ja heikko versoutuminen nimenomaan Salon itäpuolella johtunee koko kevään mitalla jatkuneesta kuivasta kelistä, jolle nähtävästi syysvehnäkin on jonkin verran herkkä. Ennen toukokuun ainoaa sadetta annettu 2. lannoituskierros muutti lehden väriä vasta 5.6. alkaen !
-SS-
Kuiva kevät ei oikein ole syysvehnälle mieleen. Tämä kevät oli vielä normaalia pahempi, kun pakkanen ja kylmä tuuli kuivattivat maata pitkät ajat. Käsittelemätön maa alkaa kuivuessaan halkeilla ja päästää hyvinkin syvältä kosteutta karkuun. Jyräilin oraat jossain vaiheessa, että pensastuminen parantuisi ja hienompi maa-aines peittäisi avautuvat raot. Todellisesta hyödystä ei ole näyttöä. Ei vaan ole syysvehnälle sopiva vuosi, ei sille sen enempää ole tehtävissä.
Suorakylvö- ja kevytmuokkauspelloissa fosforia rikastuu pintamaahan, joten olisi hyvä kyntää nekin pellot 5-6 vuoden välein, näin myös rikkoutuu se kova antura mikä muodostuu jatkuvasti suorakylvettävälle tai kevytmuokatulle pellolle. Oman kokemuksen mukaan tuo kyntö silloin tällöin selvästi nostaa satoa.
Loimaan suorakylvöpioneeri sanoi, että seitsemän vuotta kestää maan sopeutuminen suorakylvöön. Sen jälkeen tulee 5-6 tonnin satotasoa säännöllisesti.
Reilun viidentoista vuoden suorakylvökokemuksella ihmettelen SS:n juttuja siitä, että suorakylvö olisi tautipaineen kannalta helpompi kuin kevytmuokkaus. Suorakylvetyt oraat ovat yleensä lehtilaikkua täynnä jo 2–3-lehtiasteella, toisin on jos pahnaputua on kunnolla sekoitettu mullokseen. Kynnetyt ovat tietysti parhaita lähes poikkeuksetta joka suhteessa, siinä mielessä ihmettelen taas kylmiksen huonoja kokemuksia kynnettyyn tehdyistä oraista; omat kokemukseni ovat sen suuntaiset, että kevytmuokatut häviävät kynnetyille yhdeksän kertaa kymmenestä et cetera.
Täytyy olla lajikkeissa tai viljelykierron puutteessa häikkiä. Omat kokemukset ei tautisuutta oraissa puolla oikein missään menetelmässä. En osaa tähän sanoa enempää. Kyntökin on omalta osaltani loppuun käsitelty. Sen voisi todeta, että jos siitä olisi selkeästi apua, niin täällä sitä tehtäisiin paljon enemmän. Koko seutukunta on kuitenkin ensisijaisesti kevytmuokkausten ja suorakylvön takana. Säännönmukaista kyntämistä esiintyy lähinnä heinämaiden lopetusten yhteydessä. Karjatilatkin pitää sänkiä keväälle, siinä missä viljatilatkin. Niiden kanssa on opittu toimimaan. Ite olen näihin maanrakennejuttuihin jo niin paljon perehtynyt, että en keksi mitään hyötyä siitä, että kalliisti varjeltua pintamaata käännettäisiin 20cm syvyyteen ja tilalle kaivettaisiin raakaa, magnesiumpitoista jankkoa sekoittamaan kaikki. Yäk. Nyt kun nämä kesantoheinätkin menee glyfosaatin ja suorakylvön ansiosta näin helposti takaisin viljakiertoon, niin aura on todella pahan päivän varalle varastoitu kone.
Vieläkään ei ole peli menetetty lopullisesti. Hankala sanoa, että missä kohtaa on ns. eräpäivä eli satotasoon vaikutus on jo melkoinen. Kellertävyys voi iskeä omiin viljoihin koska vaan. Tuntuisi, että herne on ensimmäisenä liipaisimella. Paljasta maata on niin paljon näkyvissä ja tuulemista riittää. Kuivuus poraa syvemmälle. Viljoilla on se hyvä puoli, että rivit ovat jo umpeutuneet ja umpeutumassa kovaa kyytiä. Se suojaa pintoja ja kosteutta. Onhan tässä nähty kuiviakin vuosia, jolloin satotaso on ollut hyvä. Olennaista on silloin ollut hyvät lähdöt niinkuin nytkin. Ehkä selkein menetys tuli jo siinä, että lisää apulantaa ei tullut annettua, eikä ole ollut siihen mahdollisuutta. Ei niitä rakeita olisi saanut sulaksi mitenkään. Kyllä jaettu lannoitus on tässä kohtaa haastava menetelmä, kun kuivuutta on juuri lisälannoituksen kannalta ratkaisevassa vaiheessa.
Kevytmuokkaus toiminee kevytmailla hyvin. En tarvinnut 25 vuotta nähdäkseni, että lautasmuokkari ja osin kultivaattori muuttavat mullatonta maaperää kesän paahteille herkemmäksi, ehkä pakkasen mureutuksella kyntöviiluissa onkin enemmän vaikutusta kuin luulisi. Kyntökaudella pahimpanakin kuivana vuotena tuli kohtuullisesti satoa. 2018 oli vielä kynnöstä, ja satotaso ei herättänyt vielä huolta. Sen jälkeen viitisen vuotta aika hintelästi kasvavia sänkikylvöjä, (2022 oli rypsiä syyskynnettyjen ja tuhoutuneiden syysorasten päälle kylvettynä), jolloin ihmeeksi yksittäinen kynnetty palsta tuntui tuuheutuvan jo ennen kuivia ja kuumia kesäpäiviä, kasvoi terveenä ja otti ukkossateet vastaan leikiten, kun taas kevytmuokatut olivat myöhässä, juroivat ja muuttuivat ukkoskuurokauden aikana kirkkaankeltaisiksi.
Pari vuotta kyntöä ja nyt kolmas vuosi menossa; kun saa alkuun aikaisin maata peittävän terveen likaruohottoman ja tautilaikuttoman vihreän kasvuston, valkoisten savikokkareiden välissä tursuavan pahnaputun sijaan, jossa on violetteja ja kellastuvia pieniä piikkejä kesäkuun alkuun, niin ehkä voisi saada tuntumaa siihen, että kevätviljojen juuri ei osaisikaan painua pahnan alla piilottelevaan jääkylmään muovailusaveen niin hyvin kuin löysempimuruisen ja lämpimämmän kyntöviilun läpi ?
Minulle riittää, että syksyllä pellossa on ihan oikeita viljankorsia ja korsien päissä tähkiä, joissa on jyviä. Se ei ollut itsestään selvää tämän viljelyteknisen syrjähypyn aikana...Pahimmillaan puimurin päältä katsoi lähinnä vihreänä pystyyn kuivuneita tuppeen jääneitä viljamuumioita, edellisvuoden pahnan seassa.
-SS-
Täällä taas kyntö tuottaa tiivistyneitä päisteitä ja huonoa maan rakennetta. Toukojen on onnistuttava kynnetyn kanssa aivan nappiin tai murhetta on tiedossa koko loppukesäksi. Kynnetty on käytävä ajamassa tasurilla heti, kun lumi on sulanut, muuten seuraa vähintään itämisvaikeuksia. Nytkin on selvästi nähtävissä, että kynnetyillä mailla epätasaiset paikat ovat herkemmin menettäneet kosteutta ja keltaisia laikkuja ja kaikenlaista kirjavuutta ilmaantuu. Kevytmuokatun vettä säästävä ominaisuus on kultaakin kalliimpaa.
Onko kevytmuokkaus tavallaan kerännyt sekä suorakylvön että kynnön huonot puolet itseensä ? Suorakylvössä aurinko valkaisee ja desinfioi pahnajätteet, ja niitä ei sekoiteta maahan. Kynnössä kasvijätteet haudataan syvälle maahan. Kevytmuokkauksessa tautinen putu sekoitetaan pintamultaan, kylvökerrokseen. Olisiko siinä selitys ?
-SS-
Suorakylvön puhtaus voisi johtua ennemminkin siitä, että pinnassa oleva pahna on kuivaa, eikä siitä leviä mitään ympäristöön. En ole vakuuttunut kevytmuokatun tautisuudestakaan. Sentään 25 vuotta ollut tälläkin tilalla vallitsevin tapa käsitellä peltoja. Kyllä niitä oraita on niin paljon ihmetelty, että tautisuuden olisi havainnut jo kauan sitten. Nyttemmin siemenviljelyn takia tulee samaa lajiketta viljeltyä useampi vuosi peräkkäin samassa pellossa, eikä siitäkään ole mitään radikaaleja havaintoja tehty. Ehkä jotkut lajikkeet on taudin arempia kuin muut. Ensimmäisenä tulee mieleen takavuosien huippumallasohra Tipple, joka oli sertinäkin heti alusta alkaen orasvaiheessa häiritsevän tautista. Samaan tulokseen tuli moni muukin ja lajike hävisi täälläpäin aika äkkiä viljelystä.
Mää alan jo tietää, ei osu. Aina kuivuudesta kärsivä lounaisin rannikkoseutu sai tästä pelastuksen ja illempana voi häntä vielä jotain sutata. Alkaa vetää takapakkia ekoina kylvetyt ja poutivimmat maat. 3,5mrd kg saatte jo unohtaa.
Ihan ***** perse paskaa taas kaikki. Aamuinen Corduluksen ennustama sadealueen reitti hiipui ja vettä piti tulla parhaiten klo. 15.00-17.00 välisenä aikana. No ei tullut. Vajaa 3mm päivän saldo.
Saas nähädä miten käy, aamusta alkaen on huomisen ennusteessa noussut sademäärät, nyt Yr ja Ilmatieteenlaitos näyttää jotain 25-30mm luokkaa, Foreca on vähän maltillisempi 17mm ennusteella.
Kateeksi käy kovasti. Sadealue näyttää menevän idempää ohi, tosin sivutilalle näyttäisi osuvan, joten aivan hukkaan tämä ei mene.
Oraat ovat edelleen hyviä, mutta kuiva kausi on tasoittanut kasvua. Ei olla enää niin kauheasti edellä normaalista vaikka kylvöt olivat aikaisessa. Täytyy toivoa, että herne älyää kasvattaa juurta alaspäin, minkä kerkiää. Paljasta maata on niin paljon näkyvissä, että väkisin kuivuus porautuu syvemmälle. Suorakylvöt on vieläkin hyviä kautta linjan. Ohrakin on oloonsa tyytyväinen vaikka miettii, että olisi jo aika heittää keltaiseksi, kun keksisi vaan jonkun syyn.
Saishan se nyt sataa. Lauantaille ennustaa Foreca 15 mm sadetta, Ilmatieteenlaitos vain 5-6 mm. Uskon enemmän Ilmatieteenlaitosta, koska Forecalla on tapana liioitella sademääriä ennuisteissaan, tätä on jatkunut jo vuosia, eikö ne ikinä opi sade-ennusteita tekemään? Hyvin harvoin niiden sademäärä ennusteet on osuneet oikeaan, noin yleisestikin Ilmatieteenlaitoksen sääennusteet on osuvampia, Foreca liioittelee aina, on sitten kyseessä lämpötilat tai sademäärät.
Sadetta tulee vasta sitten, kun kaikki toivo on menetetty. Tosin 2018 ei satanut koskaan. Elokuun 8. kylvetty syysvehnä oli kunnolla oraalla vasta lokakuussa.
Foreca on itseltäni täysin paitsiossa. Ei vaan ennusteet toimi tähän. Parhaaksi on osoittautunut Corduluksen ajantasainen säätutka. Siitä näkee sadealueen liikkeen ja sademääriä eri puolilla Suomea. Näkee kiusallisen hyvin kaiken sen, mistä jää itse paitsi. Mutta auttaa töitten suunnittelussa.
Nyt olisi se hetki, kun oraille kannattaisi ajaa apulantaa, mutta ei ole innostusta. Lauantain sademäärä on tihkuttelua, josta ei millejä taaskaan tule kaksisesti. Huomisen jälkeen sateet on taas kortilla.
Mites toi herneen kasvunsäätö? Oletteko perehtyneet? Luin jostain, että moddus evoa voisi käyttää 0,5l/ha. Onko moddus herneelle hyvä ratkaisu vai onko jotain huomioon otettavia asioita. Yksi lohko on sellainen, että ehkä 3ha on multavampaa maata, siinä olisi hyvä, jos herne ei olisi ihan etanoiden kanssa samalla tasolla.
